|
Kuuballadeja ja funkia The Garage on puolillaan. Lontoossa käydään ulkona aiempaa vähemmän, teatterit peruvat näytäntöjään ja metrojunat pysähtelevät epämääräisistä syistä. Pimeässä klubissa Jimi Tenor ilmestyy lavalle valkoisessa lääkärintakissa saksofoneineen ja puhaltaa Intervision-levyn aloitusraidan Outta Spacen teeman. Yllätyksellisistä esiintymisasuistaan tunnetun Tenorin bändi on sonnustautunut samaisiin valkoisiin takkeihin, joiden taskuista pilkottavat kynät määrittävät keikan camp-asteen minimiin. Jimille uskollinen, jazzäijistä saksalaisiin taidetyyppeihin koostuva yleisö saa tiukkaakin tiukemman, tasaisesti kohoavan setin. Pääelementteinä toimivat torvisektion hiipivät crescendot ja päällekäyvät aksentit, mäiskivät rummut sekä maestro Tenorin suvereeni multi-instrumentalismi. Biisilista rakentuu puoliksi vanhoista Jimi-klassikoista ja tuoreen Utopian Dream -levyn kappaleista. Jimi laulaa vain vähän. Vinon soulin, kulmikkaan funkin ja puhelaululla säestettyjen balladien jatkumo poikkeaa radikaalisti taannoisesta Tavastian keikasta. Ison UMO-soundin sijasta nyt kuullaan kuusimiehisen bändin rokkaavaa hauskanpitoa. Funkeimmillaan setti on Small Black Holessa, jonka Tenorin luottomies Maurice Fulton pitää kasassa tiukoilla bassolinjoillaan. Jimin mukaan seuraavalle albumille tuleva biisi kertoo "universumin romahtamisesta olemattomuuden tilaan ja uuden, täysin erilaisen maailmankaikkeuden syntymisestä". Keikan päättää pitkä, runnova ja jammaava Sugardaddy, jossa Maurice ja Jimi heittävät kieli poskessa ja soittimia lipoen Hendrix-temppuja. Yleiso jää odottamaan lisää, mutta Jimi lopettaa lakipisteeseen. Myöhemmin torvisektio kertoo bändin lentäneen edellisenä päivänä Portugalista ja jatkavan kiertuetta saman tien Saksaan ja Itävaltaan. Pirkka Åman |
 |
|